Känkkäränkän karkoitus

Meijän mukulat on vielä toistaiseks ehottomasti toistensa parhaat kaverit. Ja leikit sujuukin suurimmaksi osaksi ihan kivasti ja on ihan mahtavaa huomata, miten paljon niille on iloa ja seuraa toisistaan. 

MUTTA.. silti on niitäkin päiviä, jolloin tuntuu että ne ovat vaan kiinni toistensa hiuksissa ja nahistelee ihan koko ajan. Toinen ei saa koskea toisen leluihin, eikä tulla edes vierelle seisomaan.

Noh, tällainen tilanne oli tuossa pari päivää sitten. Päätin, että on pakko keksiä jotain kivaa ennen kuin alkaa itsekin kiukutella mukana. 

Poika oli jo pitkään puhunut nuorallakävelystä, ilmeisesti nähtyään jossain sirkusohjelmassa sitä. 

Keksin sitten, että teipillä voisi tehdä sellaisen radan lattiaan. 

Ja vau, mikä oivallus se olikin! Enpä olis uskonut, miten paljon siitä oli iloa lapsille. 

Tehtiin vähän tunneleita ja muita esteitä radalle ja se kiemurteli huoneesta toiseen. 

Lapset kipitti heti alkuun ainakin tunnin verran rataa ees takaisin. :) 

Ja äiti sai ompeluaikaa!

Tässä leikissä ei saatu ainuttakaan riitaa aikaiseksi vaikka Tuure tulikin välilllä rollimaan, että "äitiii! Laina vaan juoksee ja oikaisee kaikki mutkat."

Uhrasin muutaman ei-niin-kivan washiteippirullan tähän ennen kuin löysin maalarinteipin.

Tänään tehtiinkin suursiivous joten nuorallakävely.ratakin piti purkaa, mutta onneksi näitä voi tehdä aina uusia. 

Herkkulakko pitää ja yllättävän hyvin on sujunut vaikka välillä ajatuksen karkaileekin suklaaseen ja muihin herkkuihin :) Neuvolassa puntarilla käydessäni huomasin, että tämä on tosi hyvä päätös ja kyllä se vauvan syntymään asti pitääkin! Paitsi pienen porsaanreiän kehittelin kuitenkin itselleni :D Päätin, että kaksi herkuttelukertaa sallin itselleni kuitenkin ja se päätös vaikutti heti niin, että vähemmän tekee mieli kun tietää että voisi milloin vaan marssia kauppaan ja ostaa vaikka levyn suklaata. 

Mutta lähinnä nämä "repsahdukset" ajattelin itselle sallivani jos esim. jotkut juhlat sattuu tälle ajalle. Tai jossakin kylässä tarjoillaan jotain hyvää.