Moi vaan. Mullapa ei nyt mitään järkevää blogattavaa edes ole, mutta tulin vaan kertomaan että täällä ollaan ja kovalla innolla odottelen että valon määrä lisääntyy.
Mulla ei synkkä, pimeä ja kylmä vuodenaika saa mieltä matalaksi tai oloa uupuneeksi. Tykkään syksystä ja talvesta ja niiden ihanasta tunnelmasta. Pakkasmittari on keikkunut kolmenkympin tienoilla jo useita päiviä ja varpaita palelee. Meidän suihkun ikkunassa on sentin paksuinen jääkerros ja yksi tiskiluutukin oli jäätynyt kiinni rappuun.. niin, sisällä. Mutta jotenkin näissä extremekeleissä on jotain jännää. Sellainen alkukantainen selviytymisvietti nostaa päätään ja tulee superhyvä olo kun tuolla kylmässä puuvarastossa polttopuita kerää. Kuvittelee ittensä hetkeksi sinne johonkin 40-luvulle ilman nykyajan mukavuuksia. Heh, no joo :D
Mutta siis pointti oli se, että mulla olis paljon kivoja juttuja, joista haluaisin blogata. Mutta vielä se valoisan aika päivässä on niin lyhyt, että en vaan yksinkertaisesti saa otettua kuvia.
Jos mies on töissä, niin lasten häärätessä en pysty keskittymään ja jos mies on kotona, niin itse olen töissä. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan on aikaa ja rauhallista, mutta kuvat sitten niin rumia. Mutta taas huomiselle päivälle lataan odotukset! Jospa ehtisin!
Instagramin puolelta Melutalo myös löytyy ja sinne kuvia päivittyykin tiuhempaan tahtiin.
Mukavan kirpakkaa pakkaslauantaita jokaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti